Tällä viikolla aamupäivisin olen ollut vuorotellen Hempan ja Askan kanssa pohjalaisissa metsissä. Siellä reppujakkaralla istuskellessa on ollut aikaa ajatella elämää. Ajatuksiin on vaikuttanut jo pitkän 96 vuoden elämän elänyt äitini, joka joutui vajaa kaksi viikkoa sitten sairaalahoitoon. Iltapäivisin olen ollut äidin luona sairaalassa.

Huomenna ja perjantaina en mene metsään. En mene myöskään sairaalaan. Tänään vuodatin kyyneleet melkein samassa paikassa, jossa itkin ensimmäisen itkuni äidin kanssa syntymäni jälkeen. Äidin elämä päättyi.

Tämä kuuluu myös elämään, olkoonpa millainen beaglemies tai -nainen tahansa.

...