Tänään oli Askan metsäpäivä. Kuten paikalliset tapaamani metsästäjät kertoivat, olivat jänikset edellisinä parina yönä liikkuneet tosi vähän. Kun edelliseen lisätään vielä aikaisempien kertojen kokemukset alueen jäniskannan niukkuudesta, tuntui jo alkutilanne aika hankalalta. Aska lähti kuitenkin reippaasti  työmaalleen metsään.

Kun juuri itse olin puhelimessa ottamassa vastaan turisti-ilmoittautumista AJOVOITTAJA-kisaan , rähähti Askan ajo käyntiin. Ääni oli tosi hyvä, kaksisointuinen ja kuuluva. Ajo tuli isäntää kohden ja ...

Askan edellä tuli vaaleanruskea venäjänajokoira tutkapanta kaulassaan. Onneksi ajettava on näköjään varsin ystävällinen ja leikkihaluinen, joten "ajo" näytti turvalliselta. Sopivan mittaisen ajonäytön jälkeen Aska joutui kuitenkin isännän hihnaan kiinni ja siinä sitten mentiin kolmisin autolle. Venäjänajokoira poistui vauhdikkaasti ja Askan ei auttanut muuta kuin tyytyä tilanteeseen.

Ajatukset käännettiin kohti uusia seikkailuja.

Kyllä metsässä on ihmeellistä...